Arkisto / Archive · Mielipidekirjoitus / Opinion Piece · Suomeksi

Sibil, senkin rasisti!


 

Huom! Muokattu versio. Lisätty sisältö. (25.12.2015)

Huom! Korjattu versio. (12.12.2015)

 

Sibil, senkin rasisti!

images

—–

Sisältö

  • Johdanto-kritisoin maahanmuuttopolitiikkaa, en ole siis maahanmuuttajavastainen
  • Omia kokemuksia koulusta ja sosiaalitoimistosta
  • Rasismin rikosoikeudellista terminologiaa
  • Rasismi on kenties osittain ryhmäkäyttäytymistä
  • Miten tämä liittyy nykyiseen kriisiin?

—–

Minua kismittää älyttömästi, kun sanotaan, että olen maahanmuuttokriittinen keskustellessani maahanmuuttoasioista. Sitten perään sanotaan, että minulla on rasistisia mielipiteitä, kun keskustelen kotouttamispolitiikasta ja maahanmuutosta. Ensinnäkin kritisoin maahamuuttopoliittisia säädöksiä, en ollenkaan maahanmuuttajia. Ei voi syyllistää kansaa tai väestönosaa siitä, että he noudattavat lainsäädäntöä. Sen sijaan ulkomaalaislaki, työsopimuslaki, rikoslaki sekä sosiaalilaki pursuavat kohtia, jotka eivät kuvaa nykyistä yhteiskuntarakennetta ollenkaan. Jokainen päätös ja säädös on ihmisten laatima ja aikasidonnainen. Ihmiset tekevät virheitä, ajallisesti tilanteet muuttuvat ja lakia pitää päivittää aina ajan myötä. Tässä mielipidekirjoituksessa en perehdy varsinaiseen lainsäädäntöön (teen sen tässä), ajatuksena on kertoa rasismista.

Haluatteko tietää rasismista?

Tulin Suomeen 10-vuotiaana vuonna 1998 talvella perheeni kanssa. Kotimaassamme olimme vainon kohteena, mutta virallisesti tulimme siirtolaisina Suomeen. Opiskelin vuoden englanninkielisessä koulussa ja siirryin sitten muuton yhteydessä toiseen kouluun, tällä kertaa suomenkieliseen. Suomen kielen sanavarastoni oli hyvin rajallinen ja koin tilanteeni koulussa erittäin vaivalloiseksi. Ulkomaalaistaustaisia oli 30 oppilaan luokasta 4-5 ihmistä.

Jokainen ulkomaalaistaustainen, jolla oli heikko suomen kielen taito, voi kertoa mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Rasismi sanan oikeassa merkityksessä näkyi vahvasti katukuvassa ja arkielämässä.  Varsinkin selvästi ulkomaalaiseksi erottuvat, kuten tummanihoiset, kokivat rasismia paljon. En ymmärtänyt, miksi minua kiusattiin aina kun yritin puhua suomea, miksi minua yritettiin lyödä ja hakata aina pienissä porukoissa. Oli koko ajan avuton olo ja tunsin, että lapsena olen syyllinen siitä, etten voinut olla niin kuin muut. Joskus häpesin vanhempiani ja sitä, että olin erilainen. Halusin vaan elää samalla tavalla kuin muut. Eikä sitä tapahtunut pelkästään lasten kesken: välillä sain mulkoilevia katseita aikuisilta ihmisiltä ja solvauksia kuului. Lapsena minulla oli erittäin vaikeata ymmärtää kyseistä ilmiötä.

Mutta tappelin takaisin aina kun minua yllytettiin ja sisälläni paloi aina oikeudenmukaisuuden tarve. Silloin olin 11-vuotias. Veljeni oli kolme vuotta vanhempi eikä ollut niin vahvaluonteinen. Häntä kiusattiin ja syrjittiin erittäin paljon juuri esimurrosiän aikana. Hänen tavaroitaan varastettiin, häntä lyötiin, solvattiin ja kun hän jakoi mainoslehtiä, niitä heiteltiin ja joukolla kiusattiin siitä, että hän teki töitä.  Teot tapahtuivat aina ryhmänä. Tästä hänelle on jäänyt henkinen trauma, joka on kantautunut nyt aikuiselämään, varsinkin sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka hän ei välttämättä sitä itse huomaakaan.

Vanhempani ovat korkeakoulutettuja – isä on tohtori ja äiti lehtori. Työuransa molemmat ovat tehneet opetusalalla. Isä oli yrittänyt hakea opettajan virkaa englanninkielisissä kouluissa, jossa hänelle on naurettu päin naamaa, että väitöskirja on tullut ns. ”kolmannesta maasta”, vaikka eurooppalainen maa onkin kyseessä. Mielenkiintoisesti muutama vuotta myöhemmin maa hyväksyttiin EU:hun ja yhtäkkiä tutkinto olikin arvostettu ja hyväksyttävissä. Äitiä ei hyväksytty palvelemaan paikallisella terveysasemalla ja sieltä sairaanhoitajat olivat sanoneet ”laita vaan ilmoitus ihan loppuun, kyseessä on vaan joku ryssä”. Emme ole venäläisiä, eikä se ole asian ydin, vaan yleisesti rasismi. Oikeastaan syrjintä oli näkyvää myös julkisella puolella. Vanhempani osaavat täydellisesti englantia, mutta heitä ei palveltu, koska julkisen sektorin työntekijöiden englanninkielen taito oli silloin heikko.

Isäni haukuttiin sosiaalitoimiston puolelta, kun hän sanoi, että haluaa perustaa yksityisen varhaiskasvatustoiminnan yrityksen. Häntä moitittiin siitä, ettei hän ollut valmis siirtymään sosiaalitoimiston asiakkaaksi ja saamaan kotouttamistukea. Hänelle sanottiin, että yrittäminen on Suomessa käytännössä mahdotonta ja että kotoutumiseen kuuluu sosiaaliviraston palveluiden käyttö, eli käytännössä tukien nosto sekä sosiaaliviraston virkojen työllistäminen. Onneksi yksi työntekijä luotti siihen, että päiväkotitoiminta voi lähteä käyntiin ja antoi suostumuksensa siihen. Yksittäisellä ihmisellä oli tuolloin valtavasti päätösvaltaa sosiaalivirastoissa, eikä sisäistä valvontaa ollut käytännössä ollenkaan. Pankin lainaan tarvittiin kahta yksittäistä takaajaa. Kukaan ei luota sinuun, kun sinulla ei ole siteitä maahaan. Nyt päiväkoti on ollut toiminnassa jo 15 vuotta ja vähitellen lainsäädäntö on muuttunut yrittäjäystävällisemmäksi, mutta on vielä kaukana tavoitteesta. Kaikki oli tuurista kiinni, että isälle edes suotiin mahdollisuus maksaa veroja, työllistää ihmisiä sekä antaa työpanosta takaisin yhteiskuntaan. Tämä on käsittämätöntä, että näin itsestään selvästä asiasta on tehty vaivalloista.

Takaisin kiusaamiseen ja syrjintään. Muistan, kun yksi koululainen kiusasi minua ja me tappelimme keskenämme. Opettaja tuli väliin ja kysyi, että miksi hän kiusaa ja lyö. Vastauksena tuli ”koska hän on tollane mutanaama!”. En ymmärtänyt, miksi ja miten joku voi vihata noin pohjattomasti toista ilman syytä. Myöhemmin sain tietää, että hänen perheensä kärsi alkoholiongelmista ja jälkeenpäin olen tuntenut erittäin paljon myötätuntoa häntä kohtaan. Kiusaamisessa ja rasismissa kyse voi olla paljon syvemmistä asioista kun pinnalta näyttää. Se ei silti missään tapauksessa poista minun kokemaani epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Minulla on kuitenkin pääosin myönteisiä kokemuksia Suomesta. Poliisi- ja oikeuslaitos toimivat ilman korruptiota – asia, jota suomalaiset pitävät itsestäänselvyytenä. Korruptiohan on monen muun maan riesana. Moni ei tiedä, miten turhauttavaa on taistella omien oikeuksien puolesta. Kasvoin turvallisessa ympäristössä ja minulla oli kavereita ja sosiaalinen elämä. Keskityin koulutoimintaan ja harrastuksiin. Kielen ja kulttuurin opin juuri futiskentällä, kouluissa sekä muussa harrastustoiminnassa. Nämä toiminnot, kasvatus sekä yhteinen länsimaalainen aatemaailma olivat syy mun kotoutumiseen, eikä yhdenkään sosiaaliviraston laatima kotouttamissuunitelma.

Miksi puhun näistä asioista?

En yleensä puhu näistä asioista ja mun taustasta kielteiseen sävyyn, koska ymmärrän, että rasismi on luonnollinen ilmiö homogeenisessa maassa, mikä Suomi vielä 90-luvulla oli. Kaikkea vierasta ja varsinkin sellaista, joka voisi johtaa yhteiskunnalliseen muutokseen, vastustetaan. Syntyy ennakkoluuloja ja syrjintää vieraita tapoja vastaan. Suomessa on tehty erittäin paljon syrjinnän kitkemisen eteen lainsäädännön kautta ja käytännön tasolla ihmisistä on tullut suvaitsevaisia. Pienemmissä väestönkeskittymissä Pohjois-Suomessa tilanne saattaa muistuttaa enemmänkin 2000-luvun alkupuoliskoa, sillä syrjintä ja ennakkoluulot ovat läsnä edelleen. Mutta pääkaupunkiseutu on muuttunut valtavasti väestörakenteeltaan ja on erittäin suvaitsevainen verrattuna muuhun maahan. Pelkästään työelämässä törmää hyvin usein toisen sukupolven maahanmuuttajiin, jotka ovat siis täysin suomalaisia vanhempien taustaa lukuun ottamatta. Ja heitä on alettu hyväksymään sellaisinaan. Tällaisia uussuomalaisia ei mitenkään hyväkyttäisi maaseudulla. On siis väärin sanoa, että suomalaiset ovat rasistisia, koska kyse on alueellisista eroavaisuuksista. Yleensä äärirasistisia ja äärisuvaitsevaisuutta edustavia mielipiteitä esittävät juuri ne ihmiset, jotka  eivät ole millään tavoin henkilökohtaisesti tekemisissä maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten kanssa.

Hieman rasismista lainsäädännön näkökulmasta. Suomen rikosoikeus ei tunnista rasismia sellaisenaan: itse asiassa rikosoikeudessa ei esiinny varsinaisesti rasisti-sanaa.  Se, että ihminen on rasisti, ei ole lainvastaista. Mutta jos teon motiivi on rasistinen, se on rangaistavaa. Rikosoikeuteen on sisällytetty sen sijaan syrjintä, vihapuhe ja vihanlietsonta. Rasismi-sana on nykyään kuuma peruna, ja sen käyttöä on syytä vältellä sekä liberalistien että perussuomalaisten suusta. Oikea rikosoikeudellinen termi lienee monissa tapauksissa syrjintä ja/tai kunnianloukkaus ja on tärkeää erotella nämä asiat. Sitä käytetään myös poliitikkojen suusta kun halutaan vähätellä kriittisyyden arvoa. Tämä ei tarkoita ettei rasismia olisi olemassa, mutta erottelu helpottaisi tulkintavirheiden välttämistä.

Välillä maahanmuuttokriittisten politiikkojen kritiikkiä halutaan vesittää leimaamalla heidän kritiikkinsä rasistiseksi. Tässä pieni sanoma tietyille ministereille ja medialle: toisen politiikon maahanmuuttokriittinen lausunto on harvoin rasistinen, vaan se on pikemminkin leimaava tai yleistävä. Rasistinen motiivi lausunnoissa tarkoittaisi rangaistavaa lainrikkomusta. Kyseisten lausuntojen, yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, ne eivät lähellekään täytä lainrikkomuksen merkkejä. On tärkeää käyttää oikeita termejä, kun antaa lausuntoja toisesta poliitikosta tai kansalaisesta.

Ministerit, huomioikaa, että monissa tapauksissa kriitikot moittivat lainsäädännön epäkohtia ja porsaanreikiä eikä varsinaisia maahanmuuttajia, kuin vain harvoissa yksittäistapauksissa. Ja silloinkin vain sen takia, että on tapahtunut asioita, joita olisi voitu lainsäädännöllä ennaltaehkäistä. Rasismia ei saa koskaan käyttää poliittisena aseena, mutta ei myöskään rasismi-korttia. Vuonna 2014 käräjäoikeus antoi ennakkopäätöksen siitä, että perusteeton rasisismisyyte on kunnianloukkaus. Eli ohje kaikille, joita lehdistö, media ja poliittinen valta pelottelee perusteettomasti rasismi-kortilla: käyttäkää kunnianloukkaus-korttia!

Rasismi ja syrjintä ovat osittain ryhmäkäyttäytymisen tulos

Henkilökohtaisesti näen, että syrjinnässä ja rasismissa on kyse ryhmäkäyttäytymisestä suhteessa pienempään väestönosaan, eikä niinkään ihmisten yksittäisistä mielipiteistä toisia kohtaan. Tarkoitan sillä sitä, että ihminen on harvoin rasistinen, ellei hän tunne kuuluvuutta tiettyyn väestönryhmään. Ennakkoluulot toki vaikuttavat käyttäyttymiseen, mutta väestön ryhmäkulttuuri on se, joka aiheuttaa syrjimistä. Tämän takia ulkomaalaistaustaista voidaan syrjiä kasvukeskuksien ja varsinkin pääkaupunkiseutujen ulkopuolella. Siellä hänet nähdään ryhmäkulttuurin uhkana. Pääkaupunkiseudulla tilanne on päinvastainen. Tietyllä alueella mihin maahanmuuttajat ovat keskittyneet, on tapahtumassa ns. ”käänteistä rasismia”, eli oikeastaan ”käänteistä syrjintää” – väestörakenne on muuttunut, ryhmäkulttuuri niissä on ulkomaalaistaustainen. Toisaalta syrjintää voi tapahtua kantaväestöä kohtaan ja toisaalta toista uskontokuntaa vastaan. Painotan, että kyse on enemmän ryhmäkäyttäytymisen ilmiöstä, kun itse rasismista. Tai toisin sanoen ryhmäkäyttäytyminen voi jo sellaisenaan olla rasistinen ja syrjivä. Itse olin syrjityn tilanteessa lapsena, koska olin ryhmäkulttuurin esteenä. Nykyisin syrjijöitä esiintyy myös ”vähemmistöväestön” puolella. Rasismikorttia käytetään jatkuvasti väärin aiheuttaen turhaan ennakkopelkoa leimaamisesta. Kun rasisimi-sanaa käytetään synonyymisesti leimaamisen ja yleistämisen kanssa, ihmiset alkaavat unohtaa, miten vakava ja ongelmainen asia aito rasismi on.  Tämä on käsittämättömän epäoikeudenmukaista niitä kohtaan (minuakin), jotka ovat kokeneet oikeaa rasismia ja syrjintää.

Valitettavasti olemme tilanteessa, jossa uskonto ja politiikka sekoittuvat keskenään. Tätä ei voi olla ottamatta huomioon lainsäädännössä. Lainsäädäntö pitää tiettyjä länsimaalaisia arvoja itsestäänselvyytenä, mutta tulevaisuuden kantaväestö tulee olemaan kulttuurillisesti melko erilainen kuin mihin ollaan totuttu. Etnisyys ja eri uskontojen astettainen sulautuminen tuovat oman haasteensa lainsäädäntöön. Mielestäni osa länsimaalaisista arvoista kuuluisi kirjata lainsäädäntöön.  Nykyisessä tilanteessa meidän on laadittava joukoittain säädösmuutoksia siitä miten kuuluu kohdella toista ihmistä eri tilanteissa. Tämä voi tuntua naurettavalta, mutta se edistää kotoutumista ja yhteistä eloa. Tällaiset lainsäädännölliset muutokset palvelisivat kaikkia, sillä kotoutumaton henkilö on myös syrjäytymisriskissä ja syrjäytynyttä henkilöä on miltei mahdoton saada takaisin yhteiskuntaan. On painotettava, että tarvitaan alueellisia sopimuksia, joita mukautetaan nimen omaan alueelliseen väestönrakenteeseen, sillä suurin osa maahanmuuttoon liittyvistä käytännön tason vaikeuksista kasaantuu pienelle alueelliselle keskittymälle.

Vaikka kaikkia ihmisiä halutaan pitää tasa-arvon suhteen samalla viivalla, pitää huomioida, että  maahanmuuttajaväestön keskuudessa on suuria eroavaisuuksia. On otettava huomioon, että länsimaalaiset arvot eivät ole itsestään selviä asioita muista kulttuureista tuleville. Jokaiselle ihmiselle pitäisi antaa oikeus uskonnonrauhaan ja itsemääräämisoikeuteen ja tämä tapahtuu mielestäni ainoastaan silloin, kun tietyn väestön määrällistä kriittistä pistettä ei ole saavutettu. Tällä tarkoitan sitä, että jossain vaiheessa yhden väestöryhmän rakenne voi saavuttaa sellaisen ihmismäärän, että se alkaa toimia itsenäisesti valtion sisällä. Esimerkkejä on Ranskasta ja Ruotsista. Tässä on mielestäni kyse juuri ryhmäkäyttäytymisestä kulttuurillisesti – väestöryhmään kuuluvan ihmisen on vaikeaa integroitua jos hän kokee, että hänet hyväksytään paremmin oman väestöryhmän sisällä. Toisaalta integroitumishaluista henkilöä voidaan estää sopeutumasta yhteiskuntaan vedoten siihen, että hän ei saa ”unohtaa juuriansa”.

 

Nykyinen kriisi

Mitä nykyiseen maahanmuuttokriisin ja kotouttamistarpeeseen tulevaisuudessa tulee, niin Suomen on käytettävä ”kovia” otteita***. ”Pehmeän” (eli nykyisen) linjan kotouttaminen toimii (osittain) ainoastaan silloin, kun maahanmuuttajia on suhteellisen pieniä määriä kerrallaan. Kyseessä on nyt suuri kulttuurisesti homogeeninen väestö ja toimintamallit pitää olla ryhmänkohtaisia. Huomiokaa, että kyseessä pätee täsmälleen sama ryhmäkäyttäytymisen ilmiö kuin rasismissa. Samalla tavalla kuin minua kiusanneet eivät kaikki olleet rasistisia (mutta sortuivat ryhmäpaineeseen), niin kaikki turvapaikanhakijat eivät halua samaistua muiden käytökseen, mutta hiljaisesti hyväksyvät sen. Koska he ovat kulttuurisesti homogeeninen ja suurilukuinen väestö, he käyttäytyvät oman kulttuurinsa arvojen mukaan ja ovat siten ”rasistisia” länsimaalaisia arvoja  (kuten naisten tasa-arvo, homoseksuaalisuus, yleinen seksuaalisuus, uskonvapaus, itsemäärämisoikeus), kohtaan. Tämä ei tarkoita, etteivät he niitä hyväksyisi, vaan sitä, että  he eivät välttämättä tunne näitä arvoja.

Ongelma ei liity pelkästään uskontoon, vaikka sitä monesti halutaan uskotella, vaan ryhmänkohtaiseen behaviorismiin. Turvapaikanhakijoiden joukkoon mahtuu monia erilaisia yksilöitä, mutta heitä on kohdettava ensinnäkin ryhmänä, ja vasta kun ryhmä on jaettu tarpeeksi pieniin osiin, voidaan yksittäinen ihminen ottaa huomioon, sillä silloin hän on valmis irroittautumaan ryhmäkäyttäytymisestä. Yksittäisen turvapaikanhakijan on vaikea luottaa viranomaisiin, jos hän on vielä sidoksissa ryhmäasenteeseen. Esimerkiksi lapset, naiset, vanhukset ja perheet ovat vähemmistönä sellaisessa ryhmäkulttuurissa, joka koostuu pääosin nuorista miehistä. Tämän takia näiden vähemmistöjen suhteen kotouttuminen onnistuu varmemmin. Kotouttamista on mahdotonta tehdä ryhmässä, mutta jos ryhmä pilkotaan tarpeeksi pieniin osiin, onnistumisprosentti kasvaa huomattavasti.

Lopuksi

Tarvitaan päätöksiä, jotka ovat pysyviä ja ennaltaehkäiseviä. Jos hallitus ei pysty siihen, se on kaadettava. Kyseessä on erittäin vakava tilanne, sillä uusi, isompi pakolaisaalto saattaisi aiheuttaa kansojen turhautumista Keski-Eurooopassa ja äärioikeistohallitusten valtaannousua. Silloin erimielisyydet pakolaisten ja paikallisväestön kesken yhdistettynä korkeaan nuorisotyöttömyyteen aiheuttaisivat tappeluita ja sisällissotia. Sodan syttyessä on aivan turha ajatella lomarahojen leikkauksia. Mutta vielä on aikaa. Kansalaiset, vaatikaa toimintaa ja vastuuta hallitukselta!

***Tarkemmin aiheesta, ongelmista ja lainsäädännöstä olen kirjoittanut tässä ja sama asia, mutta pohjustuksen kanssa löytyy täältä.

 

———————————————————————————————————————-

Sibil

———————————————————————————————————————-

P.S. Kysyttävää/kommentoitavaa? Klikkaa tänne. Sibilille Asiaa?

Älä missaa yhtäkään postausta!

 Seuraa Sibilpolitical Twitterissä ja/tai Facebookissa!

 

Nykyään löytyy myös Uusi Suomi-profiili: Sibilpolitical – Uusi Suomi.

———————————————————————————————————————-

 

Mainokset

6 thoughts on “Sibil, senkin rasisti!

  1. Sibil, mahtavaa että kirjoitit tämän. On kiinnostavaa kuulla sun näkökulma asioihin. Tätä lisää! (Tajusin, etten tiedä juuri mitään aiheeseen liityvästä lainsäädännöstä. Pitänee perehtyä… )

    Yhtä kohtaa en täysin ymmärtänyt: mainitsit ryhmäkäyttäytymisestä ja siitä kuinka ”rasismi-korttia käytetään jatkuvasti väärin vedoten oikeusturvaan”. Mitä tarkoitit väärinkäytöllä ja oikeusturvaan vetoamisella tässä yhteydessä?

    Tykkää

    1. Esimerkiksi luokassa häiriköivä ulkomaalainen opiskelija poistetaan, jolloin hän vetoaa rasismiin. Tässä kohdassa tasa-arvovaltuutettu pitäisi tehdä tilanne-arvioinnin. Tämä on selvästi oikeusturvan väärinkäyttö, koska häntä olisi voitu käyttää esimerkiksi työllistämiseen liityvässä syrjintä-tapauksessa.

      Sibil

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s